Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 20. syyskuuta 2012

Lypsyhygienia, omavaraiseksi maidossa



Olga telineessä odottamassa herkkuja ja harjausta


Minulla sattui tällainen onni, että ostamani kuttu on neitsytlypsäjä.
Olen nyt jonkin aikaa lypsänyt ja opetellut rutiineja.
Rutiineihin kuuluu rauhallinen ja mukava lypsykokemus vuohelle ja mahdollisimman puhdas ja hygieeninen ketju maidolle ruokapöytään.

Kuumentamattoman maidon käyttö on tietynlainen riski. Jos tiettyjä periaatteita ei noudata lypsämisessä, saattaa maitoon siirtyä bakteereita.

Me kuitenkin käytämme maidon raaka-maitona. Lypsän tervettä eläintä ja pidän huolta puhtaudesta, joten pidän sairatumista hyvin epätödennäköisenä.

Hygienia on tärkeää myös eläimen kannalta. Utaretulehduksen riski pienenee kun noudattaa lypsyhygieniaa.

Kuttula

Ensimmäinen ja ehkä tärkein on eläinsuoja ja eläin itse.
Eläimen suojan tulee olla kuiva ja "puhdas". Puhtaalla tarkoitan, että kuiviketta lisätään säännöllisesti, sekä tarvittaessa, ettei eläinten tarvitse levätä omassa paskassa.

Minulla on kuivikkeena nykyään myllynjätettä, kaurankuoria, sekä olkia.
Sahanpurua ja kutteria on myös aina kun sitä on saatavilla. Turve olisi varmaan ihanne. Se vie hajua ja on hapanta. Mutta olen ollut ihmeen tyytyväinen myllyjätteeseen myös. Se on ilmaista ja jos sitä lisää reilusti, että alusta on aina pinnaltaan kuiva, niin lampolassa ja kanalassa tuoksuu suorastaan hyvälle!
 Kuiviketta on siis lisättävä päivittäin.

Lypsettävän vuohen on oltava myös terve ja puhdas.

 

Lypsypaikka

Minulla on lampolassani vuohelle hylly, jota ajattelin myös lypsyhyllyksi.
Mutta, koska minulla on mahdollisuus lypsää muualla, niin järjestin lypsypaikan erikseen.
Lypsypaikka tulee myös olla kuiva ja siisti. Jos joudut lypsämään eläinsuojassa, kannattaa järjestää tila minkä pystyy pitämään mahdollisimman siistinä. Tilassa olisi hyvä olla hylly tai tila mihin laskea lypsyämpäri ja muita tavaroita.
Erillinen lypsypaikka on kuitenkin paljon mukavempi ja helppo pitää puhtaana. Se kannattaa ottaa huomioon jo kuttulaa rakentaessa.
Lypsyhyllyssä olisi hyvä olla mahdollisuus kiinnittää kuttu kiinni vaikka kaulapannasta. Paras olisi kuitenkin hyvä lypsyteline, missä on tukevat länget pitämään kuttua paikoillaan.
Alussa voi olla avuksi myös potkunestin. Jouduin käyttämään omaa potkunestintä noin 3-4 kertaa. Sen jälkeen Olga lopetti potkimisen.


Lypsyn aloitus

Lypsy alkaa kasaamalla lypsettävälle herkut eteen. Minä lypsän kahdesti päivässä ja tarjoan lypsyn yhteydessä kutun tarvitseman proteiinin ja osan väkirehuannoksesta.
Olga saa yhteensä 3dl sekoitusta, jossa on, 2 osaa rypsiä, 2 osaa kuivattua hernettä ja 1 osa pellavaa.
Tällä hetkellä lypsyllä menee myös viljaa yhteensä 9dl.
Elikkäs 1,5dl proteiinirehua ja noin 4,5dl viljaa per lypsy. Tämän enempää se ei suostu syömään kerralla.
Herkkujen tarjoilu ei ole helppoa, olen sekoitellut ja tarjonnut erikseen omista kupeista ja kokeillut jos jonkinmoisia lajeja, ompuista porkkanoihin, mutta Olgalle kelpaa vain muutama hassu pala ja sen jälkeen se alkoi vain kolistella kuppiaan ja hermostui lypsämiseen.
Jokaiselle vuohelle on vain löydettävä se oma superherkku, jonka avulla se jaksaa lypsyn kiltisti.
Meillä se on ainakin tällä hetkellä seuraava:

Olgan lypsyherkkku-resepti

1,5dl herne/rypsi/pellava sekoitusta
4,5dl viljasekoitusta (kauraa ja ohraa)
saatavuuden mukaan hedelmän ja tai vihanneksen paloja
0,7l lämmintä vettä
2tl intiaanisokeria
2mm ruususuolaa
muutama milli ADE vitamiinia ja monivitamiinia (tärkeää syöttäessä vastapuitua viljaa)

Sekoita ainekset keskenään ja anna turvota tai tarjoile heti. Vuohi näyttää kyllästyvän helposti ja pelkästään, että vaihtelee , turvottaako ruuan tai sekoittaako juuri ennen ruokailua, auttaa kyllästymiseen :D

Koirat oppivat äkkiä lysyrauhan merkityksen


Seuraavaksi komennan koirat kauemmaksi  ja käyn kutsumassa Olgan. Olga oppi nopeasti rutiinit ja jos olen myöhässä, se on jo kahdesti karannut ja noussut lypsytelineeseen odottamaan ihan itse :D. Eli Olga tulee nykyään jo nimellä kutsuttaessa.

Lypsytelineessä harjaan Olgan hyvin harjalla, varsinkin kyljet ja mahan alustan. Kaikki irtokarvat ja roskat mahdollisimman huolellisesti pois. Siinä ei kauaa käy, koska harjaan päivittäin.

Seuraavaksi puhdistan utareet.

Jos käytät lypsylaitetta, tulee utareet puhdistaa erityisen hyvin. Hieroa lämpimällä, kostealla rätillä. Rätin kasteluveteen voi lisätä lorauksen etikkaakaakin, tämän vinkin luin jenkkifoorumilta.

Käsinlypsyssä riittää hyvä kuivaharjaus/puhdistus.

Tämän jälkeen pesen kädet!


Valmiina lypsyyn. Kuvan astia on paras tähän mennessä. Se ei vain ole omani vaan lainassa :D

Lypsäminen

Kun olet puhdistanut vuohen ja kätesi voit aloittaa lypsyn.

Ihan ensimmäiset vedot lypsetään hukkaan. Ensimmäisten vetojen maito on bakteerisin maito, joten tee molemmista vetimistä pari vetoa lypsyrättiin tai maahan. Minä lypsän ne rättiin, koska en viitsi raahata mukana ylimääräisiä kuppeja.

Tämän jälkeen aloita oikea lypsy.

Lypsytekniikoita on oikeastaan kaksi vetäminen ja puristaminen.
Suosittelen puristamistekniikkaa. Kun sen osaa, jopa pientä vedintä on helpompi lypsää puristamalla kuin vetämällä. Puristamistekniikka myös säästää eläimen vedintä.
Älä puristele utaretta, vain vedintä.
Laita kätesi löysään nyrkkiin ja nosta nyrkki utaretta vasten kunnolla vedin nyrkissä. Sitten vain suljet etusormen ja peukalon. Maito puristuu vetimeen ja sormi kerrallaan puristaessa, saat maidon vetimestä ulos.

Pidä kättäsi siten, ettet turhaan koske vetimen aukkoon. Minä en koske siihen kädelläni missään vaiheessa. Puhdistan vetimen puhtaalla liinalla ja lypsäessä vältän tarkasti koskettamasta sitä. Mielestäni se on tärkeää tulehduksien välttämisen kannalta. Ja ajattelen maidonkin olevan puhtaampaa kun se tulee suoraan reiästä lypsyämpäriin, eikä valu pitkin käsiä.

Tällä videolla tekniikka näkyy hienosti

Lypsä vuohi aina tyhjäksi asti.

 

Suodatan maidon suoraan jäiseen pulloon

Iltalypsyllä tulee yhä vähemmän maitoa

Maidon käsittely


Maito tulee lypsyn jälkeen siivilöidä, sekä jäähdyttää. Se tulisi saada mahdollisimman äkkiä alle 6 asteiseksi.
Itse olen huomannut, että mitä nopeampi jäähdytys ja tiiviimpi säilytysastia, sen raikkaampi maito.

Vuohenmaito alkaa hyvin äkkiä maistua "vuohelle". Tuore maito on raikasta ja hyvää, mutta jo pari päivää jääkaapissa ja maito maistuu vuohelle.
Joten maito kannattaa käyttää tuoreena.

Minä tykkään käyttää patenttikorkkipulloja, ne ovat tiiviitä ja jos täytän ne lämpimällä maidolla piripintaan, sinne muodostuu maidon jäähtyessä alipaine. Maito ei joudu kosketuksiin ilmaan jäähtyessään. Näin sen käyttöikä pitenee vähän.
Olen myös pakastanut tyhjät pullot ja kaatanut lypsylämpimän maison suoraan jäiseen pulloon, kunnon ravistelu ja sitten jääkaapin takaosaan jäähtymään.
Tämä on entisestään parantanut maidon säilyvyyttä.

Olen myynyt muutaman pullollisen maitoa. Nämä pullot olen pessyt ja kuumentanut uunissa Marttaliiton ohjeiden mukaisesti, sanomalehtiin käärimisen olen vain jättänyt välistä :D

Kun näin noudatan lypsyhygienian periaatteita, pitäisi maitoni olla täysin turvallista juotavaa kuumentamatta.
Me ainakin juomme maitomme hyvillä mielin täysin käsittelemättä, mutta jos silti huolettaa, maidon voi pastöroida, maito kuumennetaan 60-70 asteiseksi. Wikistä löytyy aiheesta lisää

Pese käyttämäsi astiat käytön jälkeen ja noste ne kuivumaan. Järjestin itselleni oman hyllyn lypsytarvikkeille.

Tarvikkeet omalla hyllyllä kuivumassa

Maidon käyttö

Me käytämme vuohenmaidon ihan ruokajuomana ja puuroissa. Kaakaona juo sellaisetkin, jotka eivät tykkää vuohenmaidon mausta tai herkästi maistavat sen ominaismaun. Itse en maista vuohenmaidossa kuttua kuin vasta parin päivän päästä. Siihen asti se maistuu vain hyvälle.
Kutunmakuinen menee kaakaona ja pirtelössä.

Kutun maito sopii myös hyvin eläinvauvoille korvikkeeksi. Joko sellaisenaan tai pienellä kermalorauksella höystettynä. Riippuen eläimen omanmaidon rasvaprosentista. Vuohenmaidossa se on noin 4,5%.

Myös saippuan tekoon olen käyttänyt vuohenmaito ja parhaat saippuani on tullut vuohenmaidosta.
Tässä linkki maitosaippuan ohjeisiin, jutun lopussa on linkit kahteen muuhunkin reseptiin.


Jos olet Oulun eteläpuolelta ja haluat kokeilla vuohenmaitoa ota yhteyttä wlasata(at)gmail.com
Minä olen lähettänyt myös pakastettuna saippuan tekoon muutamia pusseja. Hyvin on onnistunut :)



 


Pullokaritsa karkasi lypsylle mukaan!


Karitsa sai vuohenmaitoa kermalla vahvistettuna

torstai 6. syyskuuta 2012

Kesä jo loppu!? Kertooko kukaan sitä kotieläimille

Eilen syntyneitä Myskiankanpoikasia

Tästä lihasta riidellään ja muristaan

Syöjiä riittää!

Syystipujakin vielä kasvaa

Kesän ensimmäinen tiputyttö on jo nuorikko!


Rouvat kylpee ja lepää




Kylpylässä on ruuhka-aika

Oman puun omeniakin löytyy


Olga vuohi, joka lypsää jo





Yllätyskaritsat


Pihalla kun kävelen ei kesän loppua huomaa kuin kelistä ja muuttoauroista. Meidän pihan eläimet ovat ajatelleet jatkaa vielä pitkään! Kaikkialla kuuluu vain vauvaeläinten ääniä :D

maanantai 3. syyskuuta 2012

Imetyksen loppu ja kilot takaisin?? KÄÄÄÄK

Syksyssä jotain kivaa, puuhella taas käytössä


Minä lopetin imettämisen joku kuukausi sitten ja ajattelin elämän helpottavan. Unta riittäisi enemmän ja hillitön ruokahalu ja makeanhimo häipyisi.
Ilmeisesti kävi toisin...

Vetaisin naulakossa kesän roikkuneet farkut jalkaan, enkä saanut nappia kiinni???
Olen lihonnut muutamassa kuukaudessa jopa 8kiloa!!
Huh, huh, se tähän entisten päälle ja tieto siitä, että kaikki zemppaus oli taas ihan turhaa. Söin pudottamani kilot kesässä takaisin...

Omaa vikaahan se oli. Söin entisiä määriä, vaikka en imettänyt ja annoin lähes joka ilta periksi houkutuksille. Olen syönyt leipää ja leipää ja leipää... Miksi se onkin niin hyvää...

Nyt itku silmässä on taas kerran todettava, että minulla ei ole mitään kykyä hillitä ja hallita syömisiäni, jos en pidä hiihlihydraatteja minimissä.

Karppaus olisi todellakin oltava elämäntapa...

Yritän nousta tästä masennuksen suosta ja pukea edes ne kauhtuneet verkkarit jalkaan ja lähtä ulos tekemään hyötyliikuntaa, eiköhän tuolta pihalta joku paskakasa löydy, mikä raivata...

Kun nyt saisi vielä ruokaremontin tehtyä ja jätettyä kaikki turha pois, niin jospa se tästä??
Onhan tämä käynyt monelle muullekkin, en ole ainut joka taistelee kilojaan vastaan.

Oikeastaan tiesin jo kuukausi sitten olevani taas liian lihava. Minulla nimittäin alkaa oikean jalan nivunen särkeä julmetusti tiettyn painorajan jälkeen. Se sattuu kävellessä ja istuessa ja öisin. Todella inhottava vaiva. En silti noussut puntarille,,,,
Aikamoinen itsensä huijaaja vielä. Ihan hävettää :D

Laitan toivelistalle, lottovoiton jälkeen; selkäranka

Lammas sairastaa, utaretulehdus

Tämä karitsa ei liity juttuun, se on ylläri joka ihan toinen juttu :D


Nyt meillä oli sitten utaretulehdus.
Välillä tuntuu, että eläimet ovat yksi suuri huolenaihe vain. Milloin on joku karkuteillä tai sairas tai päästään kiinni jossain, milloin joku kanaemo hyppää orrelle ja jättää tiput maahan palelemaan ja milloin muuten vain aiheuttavat huolta ja ylimääräistä työtä ja valvontaa...

Tämä utaretulehdus päättyi kuitenkin hyvin, mutta monta asiaa olisi voinut mennä paremmin.
Eniten minua ottaa pannuun, että en tajunnut HETI!!
Jos olisin heti osannut tutkia utareen, niin uuhi olisi varmasti päässyt vähemmällä.

Utaretulehdus voi olla aivan kauhea. Koko utare voi mustua kuoliosta ja tippua pois! Onneksi meillä ei ollut niin ärhäkästä bakteerista kyse.


Perjantai päivänä minä ihmettelin miksi Laku-uuhi on vähän vaisumpi. Se makoili enemmän ja lähinnä kurkisteli ovelta kun toin leipää tarjolle.
Tarkistin sen takapuolen ja sillä ei näkynyt ripulia ja se kuitenkin laidunsi ja märehti, en tutkinut enempää.
Illalla huomasin Lakun ontuvan?? , toista takajalkaa.
Minä tutkin sorkkaa ja jalkaa ja koska niissä ei näkynyt mitään ja ontuminen oli pikemminkin sellaista horjuvaa kävelyä ja sellaista, että sorkka tökki maahan, kuin kivusta ontumista, niin mieleeni tuli kalkkihalvaus tai listeria.
Illan tarkkailin lähinnä hermosto-oireita ja syötin uuhelle magnesiumia ja kalkkia ja vitamiinia...

Lauantaina Laku olikin sitten syömätön ja kuumeessa!! 41,5!
Takapuolesta tuli pelkkää limaa missä oli muutama papana.

Vielä hetken ajattelin, että sillä on jokin suoliongelma. Lima harhautti sen verran.
Mutta ennen eläinlääkärille soittoa tein mahdollisimman tarkan tutkimuksen, että osaisin vastata kysymyksiin ja silloin huomasin utareen!!!
Toinen utare oli KOVA, KUUMA ja KIPEÄ!!

Lypsin utaretta ja sieltä tuli kokkareista maitoa ja kirkasta heraa, se oli kamalaa ja lypsäminen kävi todella kipeää uuhelle.

Eläinlääkärikään ei päässyt heti paikalle vaan meidän piti odottaa 4 tuntia!! (meille se oli pitkä aika..)
Uuhi oli täysin syömätön ja se on ihan yhtä vaarallista kuin tulehduskin.
Juotin pellavapiimälitkua tunnin välein 5dl kerralla.
Tämä on minusta tärkeää, sain lehmäpuolella toimivalta ystävältä vinkin, että jos märehtijällä on ongelmia syömisen ja pötsin kanssa, sinne on saatava sitä tavaraa heti ja kunnolla!

Kipu oli nyt se pahin vihollinen ja koska lääkäriä ei näkynyt työnsin Lakulle peräaukkoon vauvan panadol suppoja 500mg. Supot auttoivat yllättävän äkkiä?? Laku aloitti  juomisen ja syömisen kymmenessä minuutissa.
Panadol oli vain siinä huono, että eläinlääkäri pelkäsi antaa kipupiikkiä tullessaan paikalle. Koska ei tiennyt miten panadol reagoi hänen kipulääkkeen kanssa.
Lääkärille on kerrottava mitä lääkkeitä on eläimelle antanut!
Mutta minä olen käyttänyt suppoa yhdelle karitsalle ja nyt aikuiselle ja ne ovat toimineet joka kerta kuin ihme!

Lääkäri tuli vihdoin ja antoi tehokkaan antibioottikuurin ja kipulääkettä ja yhden kipupiikin minulle sunnuntaille. Tässä kohdin olisi pitänyt osata pyytä yhtä lisää.
Utaretulehdus on ihan hirveän kipeä!! Ja jos lammas on kipeä, se ei syö ja se taas voi aiheuttaa pötsihäiriön, mihin voi kuolla.
Ennemmin yksi turha kipupiikki, kuin yksi liian vähän.
Laku oli nimittäin niin kipeä jo samana iltana, että minun oli pakko piikittää sitä jo lauantaina.

Utaretulehdusta helpottaa lypsäminen ja utareen hierominen ja lämmittävät voiteet ja hauteet.
Mutta Lakulta ei tullut tissistä kuin muutama tirskaus kerrallaan. Ja se oli hirveän tuskallista sille. Vähensin sitten lypsyn vain kolmeen kertaan pävässä.
Kokkareiden jälkeen alkoi tulla vain kirkasta nestettä.

Antibiootti alkoi kuitenkin helpottaa toisena päivänä. Utare alkoi pienentyä ja uuhi pikkuhiljaa syömään itse. Utare oli yhä kova, mutta aina vain pienempi.

Kolmantena päivänä tuli jo hailakkaa maidon väristä nestettä enemmän ja hyvin hieroessa irtosi kamalia maitokokkareita. Niitä piti ihan tosissaan puristaa nännistä ulos. Se oli aika kamalaa minulle ja uuhelle se sattui! Mutta mitä enemmän niitä saa lypsettyä pois, sen parempi.

Hierominen selkeästi sai nesteet liikkeelle ja tuota juoksettunutta kokkaremaitoa erittyi paremmin pois.



Laku uuheni oli jo vieroittanut pässinsä tissiltä. Olisi ollut viisasta seurata utaretta vieroituksen jälkeen. Varsinkin, kun iso poikalammas yritti pitkään varastaa maitoa äidiltään. Sellainen voi helposti vahingoittaa vedintä ja pitää myös maitoreikaa auki. Nämä kaikki lisäävät utaretulehduksen riskiä.
Tuollainen varasteleva iso rohjake olisi ollut hyvä eristää emostaan vähäksi aikaa.


Ei tämä omavaraisuuteen pyrkiminen ole aina ruusuilla tanssimista..
 
ps. eläinlääkärikäynti ja tietenkin lauantaina, maksoi 128 euroa...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...